Neuvottelukunnat tutuksi: Tuotantoeläimet

Mitä eläinten hyvinvoinnin tai suojelun neuvottelukunnat oikein ovat? Mitä ne tekevät ja keitä niihin kuuluu? Kolmen neuvottelukunnan esittelysarja blogissa alkaa pisimpään toimineen neuvottelukunnan esiin nostamisella. 

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön apuna tuotantoeläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. Sen tehtävänä on seurata ja arvioida tuotantoeläinten hyvinvoinnin tasoa Suomessa. Seurannan pohjalta neuvottelukunta tekee kehitysehdotuksia ja antaa lausuntoja. Tavoitteena on nostaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkitystä sekä lisätä eettistä keskustelua.

Neuvottelukunta asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ryhmään kuuluvat puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi eläinsuojeluasiamies sekä 15 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Valtioneuvoston asetuksen määräämät tahot ovat:

• Maataloustuotanto 2 hlöä
• Vapaaehtoinen eläinsuojelutyö 2 hlöä
• Yhteiskuntatieteellinen tutkimus 1 hlö
• Taloustieteellinen tutkimus 1 hlö
• Tuotantoeläinten hyvinvointitutkimus 1 hlö
• Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) 1 hlö
• Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) 1 hlö
• Eläinsuojeluvalvontaviranomainen 1 hlö
• Maataloustuottajille annettava neuvonta 1 hlö
• Elintarviketeollisuus 1 hlö
• Kuluttajat 1 hlö
• Vähittäiskauppa 1 hlö
• Tuotantoeläintenpitoon liittyvä etiikka 1 hlö

Ensimmäinen neuvottelukunta asetettiin joulukuussa 2009 ja se kokoontui viimeisen kerran 20.11.2012. Nykyisen, järjestyksessään toisen neuvottelukunnan toimikaudeksi on asetettu 1.5.2013–30.4.2016.

Neuvottelukunta määrittelee eläimen hyvinvoinnin seuraavasti:

Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta.

Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käytöshäiriöitä tai haittaa terveydelle, eläimen hyvinvointi heikkenee.

Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella.

Tuotantoeläimiin kuuluvat eläimet, joita pidetään elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläimiä, joita pidetään tai kasvatetaan muuhun taloustuotantoon.

Neuvottelukunnan tekemä työ on näkyvimmillään sen tekemissä kannanotoissa. Ensimmäisen neuvottelukunnan kannanottoihin kuului esimerkiksi puuttuminen vasikoiden nupoutukseen (sarvenaiheiden kudoksen tuhoaminen niin, ettei eläimelle kasva sarvia). Lain mukaan toimenpide ilman puudutusta on sallittu, mutta neuvottelukunta suositteli, että toimenpide on tehtävä rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa.

Nykyinen neuvottelukunta on ottanut kantaa muun muassa eläinsuojelulain uudistustyöhön ja viimeisimmässään se ilmaisi huolensa koskien kotieläintuotannon heikkoa kannattavuutta ja tämän vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Maatalousyrittäjiä rasittaa monesti heikko toimeentulo ja suuri työmäärä, jotka yhdessä saattavat johtaa uupumiseen ja sitä kautta laiminlyönteihin eläintenpidossa. Neuvottelukunta peräänkuuluttaakin matalan kynnyksen apua, jota tulisi olla laajasti ja nopeasti saatavilla. Yrittäjän tulisi myös itse tunnistaa avun tarve ajoissa.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 1.5.2013–30.4.2016

Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan arvio

Nykyisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Olli Peltoniemi ja varapuheenjohtaja Pirjo Kortesniemi arvioivat neuvottelukunnan toimintaa. Toiminnalla on saavutettu positiivisia tuloksia, mutta kehitettävääkin löytyy. Kortesniemen mukaan neuvottelukunnalle voitaisiin kokonaisuudessaan antaa tyydyttävä arvosana. Esimerkiksi eri tuotantosektoreiden ajankohtaisesta tilanteesta ja haasteista ei ole neuvottelukunnassa ehditty koota yhtenäistä koostetta.

Peltoniemen mukaan yhteiskunnan huono taloustilanne vaikeuttaa neuvottelukunnankin toimintaa. ”Resurssit tähän työhön ovat kovin pienet ja ministeriössäkin tuntuu leikkauslinja vallitsevan. Parhaamme tehdään koko ajan niillä resursseilla, mitä käytettävissä on.”

Kortesniemi katsoo, että taloudellisen tilanteen takia hyvinvointi on joutumassa koetukselle. Jos kokonaisuuksia ei tunneta, on hyvinvoinnin nimissä mahdollista heikentää niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointia.

”Tuotantoeläinten näkökulmasta suurin riski ovat tilat, jotka eivät selviä taloudellisesti. Niiden tuotanto olisi ajettava hallitusti alas. Näitä tiloja tulee lisää”, Kortesniemi toteaa. Peltoniemen mukaan tämä tulisi ottaa huomioon eläinsuojeluvalvonnassa. ”Näinä aikoina on erityisen tärkeää, että tiloilla käyvät tahot ovat valppaina ja reagoivat, jos eläimiltä jää perushoito saamatta kriisistä johtuen. Viranomaisten pitää saada tieto näistä tilanteista, etteivät eläimet joudu talouskriisin sijaiskärsijöiksi.”

Eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista

Huonoon taloustilanteeseen liittyen myös uusi valmisteilla oleva eläinsuojelulaki mietityttää. Peltoniemen mielestä eläinsuojelulain uudistamisessa neuvottelukunnan jo valmiiksi tekemää työtä ei pidä heittää hukkaan – oli taloustilanne mikä tahansa.

”Näen, että eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista. Viime vuonna ja osittain tänä vuonna neuvottelukunta kävi läpi tärkeimmät kotieläinlajit ja niiden olennaisimmat käyttäytymistarpeet. Tätä keskustelua on jatkettava ja ehdotettava parannuksia siellä, missä puutetta on. Hyvänä konkreettisena esimerkkinä on, että kaikki pitämämme nisäkäslajit eivät vieläkään saa vapaasti vettä juodakseen.”

Kortesniemen mukaan tulevassa lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon – eläinten lisäksi – myös tuottajien näkökulma.

”Elämme todella haasteellista aikaa suomalaisen kotieläintuotannon näkökulmasta. Tässä tilanteessa sellaiset uudet määräykset, jotka sisältävät investointivaatimuksia, tulevat lopettamaan hiljattain sukupolven vaihdoksen tehneet nuoret tuottajat. Vanhat jäähdyttelijät jäävät vanhoine rakennuksineen tuottamaan niin kauan kuin siirtymäaikaa annetaan. Uusien säädöstenkin osalta vaikuttavuutta olisi osattava harkita”, Kortesniemi sanoo.

Valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita

Neuvottelukunnan tulevaisuuden haasteista molemmat ovat melko yksimielisiä.

”Vaikka juuri nyt olemme kotieläintuotannon kustannuskriisissä, ei se saa pysäyttää pitkän linjan suunnittelua ja toimintaa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Nyt pitäisi löytää valoa tähän yhteiskuntaan, myös eläintenpidon suhteen. Se tarkoittaa valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita, jotka parantavat eläinten hyvinvointia. Tämä on neuvottelukunnan intresseissä”, Peltoniemi toteaa.

Kortesniemi tukee näkemystä. Hän kuitenkin muistuttaa, että tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut eivät riipu pelkästään neuvottelukunnan toimista.

”Enpä usko, että neuvottelukunnalla juurikaan on haasteita. Kyllä ne haasteet ovat ihan muualla. Neuvottelukunnan toiminnassa olisi kuitenkin syytä käsitellä hyvinvoinnin tilannetta paremmin eri osa-alueilla tuotantosektoreittain ja todeta, millä osa-alueilla meillä on asiat hyvin ja missä on tarvetta akuutisti toimia. Positiivista palautetta nyt myös tarvittaisiin ja kipeästi”, Kortesniemi päättää.

Kuva ja teksti: Korkeakouluharjoittelija Niko Pitkonen