Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Neuvottelukunnat tutuksi: Seura- ja harrastuseläimet


Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön avustavana ja neuvoa antavana tahona näiden eläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. 

Mitä neuvottelukunta tekee ja millä kokoonpanolla?

Neuvottelukunnan asettamisesta ja kokoonpanosta säädetään valtioneuvoston asetuksella ja jäsenet nimitetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ensimmäinen neuvottelukunta toimi 1.10.2011–30.9.2014 ja nykyinen neuvottelukunta on nimitetty ajalle 16.2.2015–15.2.2018.

Ryhmään kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi eläinsuojeluasiamies sekä 13 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Kokoonpano perustuu aihealuetta koskevaan laaja-alaiseen tietämykseen.

Seura- ja harrastuseläimiin kuuluvat koirat, kissat ja muut pienikokoiset eläimet, joita pidetään seuran, harrastuksen, kasvatuksen ja myymisen takia. Myös hevoset luetaan harrastuseläimiksi, vaikka ne eivät kovin pieniä olekaan.

Neuvottelukuntaan nimentyt henkilöt

Neuvottelukunnan kannanottoja
Neuvottelukunnan toiminta näkyy parhaiten sen tekemien kannanottojen kautta. Ensimmäinen neuvottelukunta otti kantaa muun muassa eläinten terveyttä heikentävään jalostukseen vuonna 2014. Esimerkiksi kissoilla ja koirilla jalostuksesta johtuvia ongelmia ovat pienikalloisuus, lyhytkuonoisuus ja -raajaisuus. Neuvottelukunta muistutti, että jalostuksen ongelmissa on kiinnitettävä huomiota myös eläimen psyykkisiin ominaisuuksiin esimerkiksi liiallinen arkuus tai aggressiivisuus heikentää eläimen hyvinvointia. Vastuu siitä, millä eläimillä teetetään jälkeläisiä, on pääasiassa omistajalla ja kasvattajalla. Myös ostaja voi toiminnallaan vaikuttaa, sillä valistunut asiakas ei tietoisesti hanki eläintä, joka kärsii jalostuksen aiheuttamista ongelmista.


Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan näkemyksiä
Nykyinen puheenjohtaja Mika Leppinen ja varapuheenjohtaja Laura Hänninen ovat molemmat tyytyväisiä neuvottelukunnan toimintaan. Neuvottelukunta on saanut kantojaan varsin hyvin näkyviin ja sen työskentely on ollut verrattain mutkatonta jäsenten erilaisista taustoista huolimatta.

”Vaikka neuvottelukunnassa on jäseniä monenlaisista taustaryhmistä, niin olen kokenut, että kaikki ovat aidosti eläinten puolella ja pohtivat asioita juuri eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta” Leppinen aloittaa.

Toiminta on ollut ajoittain työlästä, sillä neuvottelukunnalla on ollut paljon tehtävää esimerkiksi uuteen valmisteilla olevaan eläinsuojelulakiin liittyen. Lakiluonnoksen piti alun perin valmistua vuoden 2015 aikana, mutta käytännössä se näyttäisi viivästyvän ainakin vuoden 2016 puolelle. Vaikka lain sisältö on vielä auki, asian eteen tehdään töitä koko ajan.

Leppinen toteaa ”Eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus rytmittää tällä hetkellä myös neuvottelukunnan työtä, joten jonkinasteista ”pakkotahtisuutta” on havaittavissa”.

Kaikki eläinlajit huomioitava
Seura- ja harrastuseläiminä käytettyjä lajeja on olemassa lukuisia. Hännisen mielestä on tärkeää varmistaa, että kaikki tahot otettaisiin tasapuolisesti huomioon. ”Haasteena on ymmärtää ja tuoda esiin koko harraste- ja urheilueläinten kirjo, ja niihin liittyvät hyvinvointitekijät. Priorisointi on aina vaikeaa, eikä jonkun eläinryhmän hyvinvointihaasteita voi vähätellä jonkun toisen kustannuksella.” 

Leppinen tukee tätä näkemystä. ”Eläinten hyvinvoinnin haasteet eivät rajaudu pelkästään koiriin, kissoihin ja hevosiin, vaan omat hyvinvointiongelmansa on myös monilla eksoottisilla lajeilla, jyrsijöillä, kaloilla ja niin edelleen”.

Lemmikkieläinten suosio kasvaa kokoajan ja myös lemmikkeinä pidettävien eläinten määrä näyttäisi 2000-luvun aikana lisääntyneen merkittävästi. Leppisen mukaan tämä luonnollisesti kasvattaa tarvetta kaikelle eläintenpitoon ja hyvinvointiin liittyvälle tiedolle ja asettaa vaatimuksia myös ihmisille. ”En halua nostaa yhtä ongelmaa ylitse muiden, mutta yleishuomiona sanoisin, että lajinomaisten tarpeiden täyttämisessä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä on edelleen runsaasti sarkaa kynnettävänä.”

Hänninen muistuttaa lisäksi, että lemmikkieläimen fyysinen terveys ei ole ainoa hyvinvoinnin mittari. ”Olisi tärkeää saada ihmiset havahtumaan, että eläimet tarvitsevat myös lajille tyypillistä tekemistä: niiden hyvinvointi ei ole optimaalinen, vaikka ne kuinka terveinä ja hyvin ruokittuina säilöttäisiin ihmisen huomassa turvassa. Eläinten hyvinvointi ei ole vain negatiivisten tekijöiden poistamista vaan positiivisten kokemusten lisäämistä”.

Kuvat ja teksti: Niko Pitkonen

torstai 5. marraskuuta 2015

Eläinten hyvinvoinnissa on parantamista

Viime viikon uutisanti oli ikävää seurattavaa. Eläinten lain vastainen kohtelu teurastamoilla ja tuotantotiloilla nosti monien niskakarvat pystyyn ja ihmiset olivat raivoissaan. Se on ymmärrettävää, sillä eläinten huono kohtelu ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Katsellessani videoita nousi itselleni mieleen ajatus, he eivät tiedä, mitä tekevät. Nämä lainsäädännön vastaiset toimet olivat järkyttäviä ja niihin tulee puuttua.

Toivon kuitenkin, pääsemme eteenpäin ja keskusteltaisiin siitä, millaista eläinten pitoa ylipäätään meillä Suomessa halutaan olevan. Eläinsuojelulain uudistus ei suoraan vaikuta lainsäädännön vastaisesti toimiviin henkilöihin, vaan nyt halutaan parantaa eläinten hyvinvointia kokonaisuutena. Eläinten hyvinvointi on enemmän kuin vain eläinten suojelemista kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Paljon vähemmälle huomiolle kuin nämä eläinten lain vastaista kohtelua käsitelleet ohjelmat jäi ikävä kyllä ruotsinkielinen Spotlight, jonka otsikko on "Eläinsuojelulaki hakee sponsoria" ja joka on tekstitetty suomeksi. Onneksi sen pariin voi ja kannattaa nyt palata. Siinä näytetään sitä todellisuutta, miltä lehmän elämä näyttää parsinavetassa ja esimerkiksi emakon elämä sikalassa. Siinä ei ole kauhistelua tai lainsäädännön vastaista toimintaa, joten sen uskaltaa herkemmätkin ihmiset katsoa.

Eläinten hyvinvoinnin määritelmä


Ohjelmassa ollaan mielestäni eläinten pidon ytimessä. Osa eläinten hyvinvoinnin eteen tehtävistä asioista maksaa ja osa ei, kuten eläinten kohtelu. Edellä mainitussa ohjelmassa kumpikin tuottajista arveli, että eläimen hyvinvoinnin kannalta lisätila ja vapaus liikkua enemmän olisivat hyväksi. Ymmärrän hyvin, että taloudellinen tilanne on nyt heikko, mutta lainsäädännön vaatimuksille on tarkoitus asettaa siirtymäajat, jolloin kustannuksiin voidaan varautua pitkällä aikavälillä.

Tuottajajärjestöt ovat puhuneet vapaaehtoisista toimista eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kaipaisin kovasti konkreettisia esimerkkejä ja ehdotuksia aiheesta. Voitaisiinko meilläkin lähteä siitä, että asetettaisiin tavoitteita eläinten hyvinvoinnin parantamiseen? Sovittaisiin yhdessä esimerkiksi, että tiettyyn ajankohtaan mennessä tietty osa emakoista, jollei kaikki, porsii vapaana eikä häkissä. Tehtäisiin yhdessä töitä sen eteen, että erityisesti eläinten hyvinvointiin panostavien tuottajien työtä arvostettaisiin ja siitä saisi lisäkorvausta muualtakin kuin valtiolta hyvinvointikorvauksena.

Suomella on hyvät mahdollisuudet olla eläinten hyvinvoinnin edelläkävijä ja esimerkkimaa aivan kuten olemme maailman huippua eläinten terveyden ja lääkkeiden vähäisen käytön osalta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä että vapaaehtoisia toimia. Lainsäädännöllä taattaisiin kaikille eläimille vähintään niiden tärkeimpien tarpeiden tyydyttyminen. Eläinten hyvinvoinnin markkina-arvo on huomattu useissa Euroopan maissa ja sen eteen on alettu siellä tehdä töitä. Meillä ei ole varaa jättäytyä jälkijunaan.

Jos eläinsuojelulaista tehdään tynkä, joka ei käytännössä tule muuttamaan mitään eläinten pidossa, on työhön käytetty aika osittain hukkaan heitettyä. Laaja-alaisen valmistelun tarkoituksena on nimenomaan ollut, että sen avulla keskustelua lain sisällöstä on käyty jatkuvasti useiden sidosryhmien kanssa yhdessä ja samassa pöydässä eli ohjausryhmässä, jonka pöytäkirjat löytyvät täältä. Ohjausryhmän työskentelyn aikana en tiedä, että pöytäkirjaan olisi kirjattu eriäviä mielipiteitä, vaikka puheenjohtaja olisi asiasta erikseenkin kysynyt.

Eläinten hyvinvointikeskus EHK kirjoittaa blogissaan eläinsuojelulakiuudistuksen ohjausryhmässä käsitellyistä asioista.